Aaro A. Nuutinen ”Suomen Sveitsissä” Paanajärvellä 1931

Kuusamosta Käylänkoskelle

Vasta 8 kesäkuuta v. 1931 lumitilanne oli helpottanut ja aurinkoinen länsituuli puhalsi siihen malliin, että Nuutisen kolmikko pääsi jatkamaan matkaa kohti Käylää Rukatunturin kautta, kyytiautonaan lähes loppuunajettu resuinen avolava umpiauto. Ja niin istuttiin pikkupoika aikamiehen ikkunattoman auton kyytiin 4 mk kilometritaksalla. Matka Kuusamosta Käylänkoskelle oli 47 km. Ajeltiin Nissinvaaran ylitse ohi Pyhävaaran (Pyhätunturi Nuutisen mukaan), kunnes oltiin jo kiipeämässä sulapälviä myötäillen Rukatunturin (482 mpy) huipulle. 

Ruka tarkoittaa muuten pihkaa, ja sen muut huiput ovat Valtavaara ja Konttainen (kontta=peura). Vähänlaisesti on tunnettu tuo Rukatunturi, tuumaa Nuutinen tietämättä silloin, että nykypäivänä tilanne on vähintäänkin toisenlainen. ”Ja muuta vikaahan Rukatunturissa ei ole kuin, että se sijaitsee Kuusamossa”, tuumaa Nuutinen. Aikansa tuijoteltuaan maisemia seurue tunnistaa kuitenkin kaikki merkittävät nähtävyydet, kuten Sallatunturin, Nuorusen, Mäntytunturin, Naatikkavaaran, Riisitunturin, sekä kuuluisan isoselkäisen Kitkajärven. Ilmeisen hyvän kartanlukutaitonsa ansiosta Nuutinen tunnistaa jopa mitättömän Säynäjävaaraan, Kuusamon keskustan länsipuolella. 

Rukatunturi pälveili vielä talven jäliltä (kirjan kuvitusta)

Siinä samalla saadaan selvitys rinnesoiden synnystä, jotka niistä useat ovat paisejänkiä, (padotut ojat) joita ansiollisesti käanytetään luonnonniittyheinän kasvatukseen kesällä. Selville saadaan, että kuusipuu on nuorin havupuulajimme, joka todistetaan siten, että maanäytteiden mukaan kuusen siitepölyä esiintyy vasta maanpinnan yläpuolisissa kerroksissa.

Puhutaan myös Kuusamon suurimman järven Kitkan ympäristön valtavista metsävaroista, joita on ollut vaikea hyödyntää teollisuuskäyttöön. Isot yhtiöt olivat ostaneet metsäpalstoja, mutta tarkemmissa laskelmissa totesivat, että niitä puita ei kannata mihinkään rahdata, joten annetaan niitten siellä olla. Ainoastaan Rauma Wood vei puunsa Kitkajärven eteläpuolen Siltinkivaarasta, ja koko toimitus oli tullut hirvittävän kalliiksi. Lieneekö tässä kysymyksessä Kitkan länsipuolen tukinuittolaitos, jonka höyrypumppukoneen avulla tukkeja uitettiin 2 km pituista ränniä myöten Livojärveen ja edelleen Livojoen kautta Iijokeen ja Ouluun asti?

Artikkelin sisällyksen suorat linkit:
sivu 1. Aaro A. Nuutinen Paanajärvellä 1931
sivu 2. Oulusta Kuusamoon
sivu 3. Kuusamosta Käylänkoskelle
sivu 4. Käylään
sivu 5. Retki Oulankajoen Kiutakönkäälle
sivu 6. Käylänkoskelta Juumaan
sivu 7. Jyrävänniemen nähtävyydet
sivu 8. Juumasta Paanajärvelle
sivu 9. Paanajärven tunnelmia
sivu 10. Mänty-Ella, Elias Leinosen vieraina